6
Kuva: Maarit Hyrkäs / Luke

Kansainvälinen säilörehukongressi pidettiin Bonnissa Saksassa 24-26.7. Joka kolmas vuosi pidettävä kongressi oli järjestyksessään jo kahdeksastoista, joten perinteitä tilaisuudelle löytyy. Kongressi on saanut alkunsa Isosta Britanniasta, mutta järjestäjien joukosta löytyy myös eksoottisempia maita kuten Suomi ja Brasilia. Seuraava tilaisuus osallistumiseen järjestyy kolmen vuoden kuluttua Pekingissä, kun Kiina ottaa järjestelyvastuun.

Oleellinen osa kongressia ovat pre- ja post-conference matkat, jotka suuntautuvat järjestäjien valitsemiin kohteisiin kongressikaupungin läheisyydessä tai kauempanakin. Kiina väläytteli tutustumiskohteiksi Kiinan muuria ja Etelä-Kiinan jylhiä vuoristoseutuja perinteisten maatalouskohteiden lisäksi. Saksa puolestaan vei vieraitaan Berliinistä alkaen läpi Saksan kohti Bonnia. Eripituisiksi mitoitetut retket sisälsivät valinnan mukaan historiallisia kaupunkeja, maatalousyrityksiä, maatalouskoneiden testauslaitosta ja tietysti maisemareittejä.

Itse kongressin anti keskittyi aika pitkälti maissin viljelyyn ja säilöntään. Mukaan mahtui jonkin verran myös meille tutumpia nurmiaiheita, mutta esitysten ja postereiden määrän perusteella maailman maito tuotetaan hyvin pitkälti maissilla, jonka lisäkasveiksi löytyy sinimailasta ja raiheinää. Tuotannon äärialueilta pohjoisesta löytyvät meille tutut nurmikasvit. Raiheinä on valtakasvina maailman laidunmaissa, Irlannissa ja Uudessa-Seelannissa.

Syy maissin suosioon on sen ylivoimainen sadontuottokyky nurmi- tai palkokasveihin verrattuna. Eteläsaksalaisella vierailutilalla Limburgissa maitotilan isäntä esitteli nurmisäilörehu- (weidergrass eli englannin raiheinä) ja maissisäilörehuvarastojaan. Edellisen kesän sadot olivat molemmilla kasveilla jotakuinkin samansuuruiset, mutta maissilla oli ollut poikkeuksellisen huono satovuosi. Kuluva kesä tuntui olevan vielä heikompi kuivuuden vuoksi. Heikoimmilla alueilla pohjoisessa ja idässä on ollut alueita, joilla ei ollut satanut ollenkaan pääsiäisen jälkeen. Vierailemallamme tilalla lehmien karkearehuruokinta koostui 40 % raiheinästä ja 60 % maissista. Perusteena nurmen käyttöön oli yksipuolisen maissinviljelyn huono maine. Nurmirehuilla ylläpidettiin maan rakenteelle sopivaa viljelykiertoa.    

Mutta itse kongressin tietopuoliseen antiin. Säilörehun jälkipilaantuminen siilon avaamisen jälkeen oli yksi suosikkiaiheita. Jälkipilaantumista voitiin estää bentsoehappoa sisältävillä säilöntäaineilla sekä etikkahappoa muodostavilla heterofermentatiivisilla bakteeriympeillä. Eri bakteeriymppilajit sinällään olivat laajasti esillä. Yksi mielenkiintoisimmista oli propyleeniglykolia muodostava kanta, jolla rehun glykolipitoisuus saatiin nousemaan 2 prosenttiin. Luku vaikuttaa pieneltä, mutta 10 kuiva-ainekilon syönnillä ketoosia ehkäisevää glykolia saadaan ruokintaan 200 g/pv. Määrällä on jo ruokinnallista arvoa.

Säilöntätekniikasta esille tuli rehun kuutiopainojen mittaus ja säilöntätappiot. Riittävän korkea kuutiopaino on edellytys hyvälle säilönnälle. Keskusteluissa selvisi myös amerikkalainen ongelma eli puutteet rehuvaraston peittämisessä ja logistiikassa. Tyypillinen säilöntäaikainen tappio voi olla useita kymmeniä prosentteja sadon määrästä. Keskimääräinen kaasunmuodostuksesta johtuva tappio hyvänkin säilönnän yhteydessä on viiden prosentin luokkaa.

Kotiintuomisina voisi mainita erilaisten happikalvojen (oxygen barrier) käytön. Tavanomainen etyleenimuovi laskee ilmaa jonkin verran läpi aiheuttaen rehun pintakerrosten pilaantumista. Ehjä happikalvo pysäyttää hapen kulkeutumisen käytännössä kokonaan. Hyvien ominaisuuksien vastapainona on tietysti hinta. Paalimuoveissa korkeampi hinta tarkoittaa kaksinkertaista kuluerää. Paalattaessa happikalvoa riittää kuitenkin joka toinen kerros eli paalaimen kahdesta rullasta toisen voisi korvata kalliimmalla materiaalilla jolloin hinnankorotus olisi tällöin luokkaa 25 % muovin osalta. Hinnanlisä voisi olla jopa hyväksyttävä, jos rehu saadaan tällä tavoin säilymään parempana.

AS Avaus

Kongressin avajaissessio

AS Maissipelto

”Eteläsaksalaisella maitotilalla Limburgissa viljat on jo puitu. Kuivuudesta kärsivää maissi on pikapuolin vuorossa ellei kaivattua vesisadetta ala näkyä.”

 

AS Vasikka

”Maitotiloilla pidetään harrastuksen vuoksi muutama harvinaisrotuisempi lehmä”

Blogin kirjoitti Luken erikoistutkija Auvo Sairanen

 

Lisää kommentti