6
Kuva: Maarit Hyrkäs / Luke

Emovet juhlii tänä vuonna 10-vuotispäiviään. Juhlaseminaarissaan huhtikuussa nautojen ennaltaehkäisevään terveydehuoltoon keskittyvä eläinlääkäriyritys esitti synttärilukeman verran lahjatoiveita, totta kai nautojen terveyteen ja hyvinvointiin liittyen. Toiveiden toteutumisesta hyötyisivät niin eläimet kuin karjanomistajatkin.

 

Lahjatoive 1 (ELL Niina Katainen): Huomaa sairas lehmä

Sairaan eläimen löytäminen varhaisessa vaiheessa olisi tärkeää, koska silloin sairaus ei pääse pitkittymään, paranemisennuste paranee ja sairastumisen aiheuttamat kustannukset pienenee. Sairas eläin voidaan myös eristää, jolloin tauti ei pääse leviämään muihin eläimiin.

Sairaat eläimet on opittava erottamaan terveistä eläimistä. Normaali terve lehmä on virkeä, utelias ja kiinnostunut ympäristöstään, ja se nousee vaivatta ylös, syö ja märehtii. Karvapeite on tasainen ja kiiltävä. Terveen naudan normaaliarvot ovat:

  • Lämpötila 38,2 – 39,2°C
  • Hengitystiheys 15 – 30/min
  • Syke 60 – 90/min
  • Pötsiäänet 1 – 2/min

Sairas lehmä on sen sijaan apaattinen, sen korvat roikkuu ja silmät on kuopalla. Seisoessaan sillä on selkä köyryllä tai se seisoo muuten erikoisessa asennossa. Sairas lehmä on myös haluton liikkumaan, ei käy syömässä, eikä nouse ylös kehotuksesta huolimatta. Ruumiinlämpö saattaa olla korkea tai matala riippuen taustalla piilevästä ongelmasta. Utaretulehdusten yhteydessä utare on kova ja kipeä ja maito on muuttunut.

Jotta sairaat eläimet huomataan ajoissa, on eläinten tarkkailu ensiarvoisen tärkeää. Jokaisen eläimen terveydentila on tarkistettava vähintään kerran päivässä! Lehmien käyttäytymistä, olemusta ja ruokahalua olisi hyvä seurata rutiininomaisesti ja pitää havainnoista myös kirjaa, koska silloin muutokset on helpompi havaita.

Lahjatoive 2 (Erikoiseläinlääkäri Iris Kaimio): Ei yhtään lehmää teuraaksi käytösongelmien takia 

Vuonna 2017 yli 1200 lehmää poistettiin huonon luonteen tai sopeutumattomuuden takia. Näistä poistoista 60% oli ensikoita.

Huono käytös voi olla synnynnäistä tai opittua. Synnynnäisellä käyttäytymisellä tarkoitetaan sitä, että lehmä reagoi kipuun tai pelkoon puolustautumalla – potkimalla tai puskemalla. Opitussa käyttäytymisessä sen sijaan lehmän huono käytös on johtanut eläimen kannalta toivottuun lopputulokseen – esimerkiksi lypsykone irtoaa, kun sitä potkii – jolloin tämä käytös lisääntyy.

Niin kuin terveydenhuollossa, myös käytösongelmissa ennaltaehkäisy on helpompaa ja tehokkaampaa kuin syntyneen ongelman korjaaminen. Eläimet kannattaa totuttaa käsittelyyn jo vasikkana, minkä lisäksi tarpeellisia asioita voidaan kouluttaa (esimerkiksi paikallaan seisominen toimenpiteen aikana). Myös väärien tapojen oppimista olisi syytä välttää aktiivisesti – väärällä käytöksellä ei saisi päästä eroon toimenpiteestä. Jo kehittyneistäkin käytösongelmista on mahdollista päästä kouluttamalla eroon ja tähän voi pyytää avuksi myös ammattitaitoisen eläintenkouluttajan.

Loppujen lopuksi nautakin on aika oppivainen eläin. Videolla Johanna Virtanen kouluttaa sonnia kohdetyöskentelyyn:

https://www.youtube.com/watch?v=wfIoohUaJkw&feature=youtu.be

Lahjatoive 3 (ELL Aino Wainio): Vasikoille tutkittua ternimaitoa  

Hyvälaatuisen ternimaidon riittävä saanti riittävän aikaisin syntymän jälkeen on vasikan ja siitä kasvavan aikuisen tuotantoeläimen kannalta tärkeää. Ternimaito on täsmäisku juuri tilan omia taudinauheuttajia vastaan. Jos vasikka ei saa riittävästi vasta-aineita ternimaidosta, se sairastuu ja kuolee helpommin, minkä lisäksi se ei todennäköisesti koskaan saavuta normaalia kasvua ja tuotosta. Kuuden tunnin kuluttua syntymästä vasta-aineet eivät imeydy enää kunnolla, joten juotto kannattaa aloittaa ajoissa.

 

Hyvälaatuinen ternimaito sisältää vasta-aineita ≥50 g/l. Brix-asteikolla tämä tarkoittaa ≥22. Ternimaidon laatu vaihtelee lehmien välillä runsaasti ja sen takia laadun tarkistaminen ja hyvälaatuisen ternimaidon pakastaminen säilöön onkin tärkeää. Ternimaidon juotto hyödyttäisi kaikkia vasikoita, koska puolet emästä ternimaitoa juoneista lypsyrotuisista vasikoista jää vasta-ainevajaiksi.

 

Lahjatoive 4 (Erikoiseläinlääkäri Mari Utriainen): Tavoitteeksi tiivis poikimakausi emokarjoissa

Kannattavassa pihvivasikkatuotannossa tavoitteena on yksi vieroitettu vasikka emoa kohden. Tuotantokustannuksista riippuen jo viiden prosentin alitus tästä voi aiheuttaa tilalle tappioita. Tavoitteen saavuttamisen kannalta tärkeää on selkeä suunniteltu poikimarytmi.

Poikimarytmin ylläpitoa edesauttaa sonnin hyvinvoinnista huolehtiminen, sonnin katsastaminen hyvissä ajoin ennen astutuskautta, selkeä ennalta suunniteltu astutuskausi ja sopiva määrä emoja sonnia kohden. Tärkeää on myös, että emot ovat sopivassa kunnossa poikiessaan ja imettävien emojen ruokintaan kiinntietään huomiota, niin että energian saanti on riittävä vasikan hoitoon ja kiimakierron käynnistymiseen.

Lahjatoive 5 (ELL Aino Wainio): Vieroitetuille vasikoille reipasta kasvua 

Siihen, miten vasikasta kasvaa huippuhieho, vaikuttaa monet tekijät: olosuhteet, ruokinta ja perimä. Perimään voidaan vaikuttaa jalostuksella, mutta kasvuun vaikuttaa suuresti myös monet management tekijät.

 

Ruokinnan osalta onnistunut juotto ja laadukas karkea- ja väkirehu on tärkeää. Vasikan on osattava syödä kiinteitä rehuja siinä vaiheessa, kun se vieroitetaan, ettei kasvu hidastu. Vieroitetun vasikan pötsi ei myösään toimi vielä yhtä tehokkaasti kuin aikuisen eläimen, joten rehun sulavuuteen on kiinnitettävä huomiota.

 

Olosuhteissa kasvun kannalta merkittäviä asioita ovat tila ja ryhmittely. Väljentämällä hiehojen tiheyttä parannetaan niiden kasvua ja tiinehtyvyyttä. Kasvatuksen aikana olisi hyvä myös välttää turhia ryhmävaihdoksia. Ryhmittelyn muutokset aiheuttavat stressiä ja vaikuttavat sitä myötä kasvuun ja kehitykseen.

 

Lahjatoive 6 (Erikoiseläinlääkäri Virpi Seppänen): Umpilehmille oikeaa kivennäisrehua

Jopa 20 – 50 % vastapoikineista lehmistä kärsii piilevästä hypokalsemiasta. Tämä koskee myös hiehoja. Halvaantumisen lisäksi hypokalsemia voi johtaa myös muihin ongelmiin, kuten juoksutusmahan siirtymiin, kohtutulehduksiin ja utaretulehduksiin. Kivennäisruokinnanna on tarkoitus treenata lehmän kalsiumsäätelyjärjestelmää maidontuotantoon kalsiumköyhällä ruokinnalla. Magnesiumia sen sijaan saisi olla rehussa runsaasti.

Jos kivennäisruokinta on suunnitelman mukaan kohdallaan, mutta ei toimi odotetusti, saattaa syy piillä jossain muualla. Annettu kivennäinen ei toimi, jos lehmä ei syö sitä. Syitä kivennäisen syömättömyyteen voi olla muun muassa maittavuus. Erillisruokinnassa etenkin ei tulisi tarjota appeeseen tarkoitettua kivennäistä, koska se on yksinään pahan makuista. Myös appeen lajittuminen voi aiheuttaa ongelmia kivennäisen syönnin suhteen. Saattaa olla myös, että lehmä ei yksinkertaisesti pääse syömään esimerkiksi kilpailutilanteen tai jalkaongelmien takia.

Onnituneen kivennäisruokinnan kannalta on siis tärkeää seurata ja kontrolloida, että lehmä syö sen, mitä sille on suunniteltu. Myös kivennäisruokinnan suunnittelun lähtökohtana on rehujen analysointi ja kivennäiset suunnitellaan perusrehujen pohjalta.

Emovet

 

Lahjatoive 7 (Erikoiseläinlääkärit Seija Vahtiala ja Kirsi Vartia): Poikimaväli alle 400 päivää 

Poikimavälin tavoitteena pidetään noin 12 kuukautta, mutta vuonna 2017 se oli 411 vuorokautta eli noin 13,7 kuukautta. Poikimaväli ei ole eläinten terveyden tai hyvinvoinnin mittari, vaan talouden mittari – lyhyt poikimaväli on tie hyvään taloudelliseen tulokseen. Tuottoa saadaan tuotankokauden alussa, keskivaihella tuotos kattaa ylläpitokustannukset, mutta tuotoksen pudotessa alle 20 kilon päivässä ollaan jo tappion puolella.

Ihanteelliseen poikimaväliin liittyy karjakohtaisia tuotto- ja kustannuseriä. Luonnonvarakeskuksen poikimavälilaskurilla voidaan määrittää lypsylehmäpaikan kiinteille kustannuksille saatava vuotuinen kate lehmän hedelmällisyysominaisuuksien tai niihin liittyvien tavoitteellisten tunnuslukujen mukaan:

http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201707137699

Lahjatoive 8 (Erikoiseläinlääkäri Kirsi Vartia): Vältä ruokinnan karikot   

Ruokinnan onnistumisen voi jakaa useaan osa-alueeseen: rehun riittävyys, maittavuus, tasajako, lehmän ajankäyttö ja ruokintapöydän ominaisuudet.

Rehun riittävyys on sekä ravitsemuksellista että hyvinvoinnillista. Ravitsemuksellisesti rehun pitää täyttää lehmän ravinnon tarve, minkä lisäksi hyvinvoinnin kannalta lehmän on tunnettava itsenä kylläiseksi. Rehun riittävyyden kannalta on tärkeää, että tiedetään, mitä lehmille syötetään. Rehuanalyysit olisikin syytä tehdä kaikista rehuista. Säilörehujen analysointi on tiloilla jo hyvällä mallilla, mutta viljoja analysoidaan vielä harvoin. Kivennäiset olisi syytä analysoida säilörehusta, maaperäanalyysejä unohtamatta! Myös säilörehun kuiva-aineanalyysi on tärkeä – lehmä syö kuiva-ainekiloja ja silmämääräisyyteen perustuva rehunjako voi aiheuttaa ongelmia, jos rehun kuiva-ainepitoisuus vaihtelee paljon. Rehun maittavuus heikkenee, jos säilörehu on virhekäynyttä tai rehu on päässyt lämpenemään.

Ruokinnan suunnittelussa oletetaan, että rehu jakaantuu tasaisesti laumassa. Käytännössä näin ei kuitenkaan yleensä ole, vaan lehmien välillä esiintyy kilpailua ja dominoivat yksilöt syövät parhaat rehut. Etenkin appeen lajittuessa heikommille yksilöille tai myöhemmin syömään tuleville jalkavaivaisille lehmille jää rehusta huonommat osat. Rehun tasajako toteutuu parhaiten silloin, kun kaikki eläimet pääsevät syömään yhtä aikaa ja ruokintapöydällä on riittävästi tilaa ja ruokailurauha kaikille. Ruokintapöydän rakenteisiin on myös syytä kiinnittää huomiota. Syömisen pitäisi olla helppoa eikä esimerkiksi ruokintaesteen alareunan pitäisi painaa kurkkua ja vaikeuttaa nielemistä.

Lehmän ajankäyttö voi myös rajoittaa syöntiä – eläin ei yksinkertaisesti ehdi syödä niin paljon kuin pitäisi. Myös tähän vaikuttaa osaltaan kilpailutilanna karjassa, syöminen keskeytetään ja aikaa menee oman vuoron kyttäämiseen pöydällä tai kioskilla. Toisaalta lehmä saattaa olla pitkään jumissa esimerkiksi robotin odotusalueella ja myös asemalypsyssä pitkät lypsyajat ovat pois syöntiajasta.

 

Lahjatoive 9 (ELL Jutta Ahtiainen): DD ei enää leviä Suomessa

 

Sorkka-alueen ihotulehdus (Digital dermatitis, DD) on Suomessa vielä suhteellisen harvinainen, mutta muualla Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa DD on yksi tärkeimmistä ontumisen aihuettajista. DD aiheuttaa tyypillisesti masikkamaisen leesion takasorkkien kannalle tai sorkkaväliin. Akuutti muoto on kivulias ja aiheuttaa voimakasta ontumista. Akuutissa vaiheessa DD:tä hoidetaan suihkeilla ja sorkkasiteillä. DD diagnoosi tarkoittaa tilalla yleensä myös rutiinisti tehtäviä sorkkakylpyjä tilanteen hallitsemiseksi.

DD jää tullessaan siis tilalle pysyväksi riesaksi. Siksi sen leviämisen ehkäisy olisi tärkeää. Yleisestikin sorkkaterveyteen vaikuttavat navetan olosuhteet – puhtaus, kosteus, ilmanvaihto, liukkaus – olisi syytä pitää kunnossa. Myös toiminnallinen sorkkahoito olisi tehtävä säännöllisesti, vähintään kaksi kertaa vuodessa. DD tulee tilalle kuitenkin ulkopuolelta, joten tilan tautisuojaus on DD:n ehkäisemisessä ratkaisevassa asemassa. Etenkin uusien eläinten hankinnan pitäisi olla hallittua ja noudattaa vastuullisen eläinkaupan ohjeita.

Lahjatoive 10 (ELL Jonna Pessala): Jaksamista hoitajalle

Koska, jos eläinten hoitajat eivät voi hyvin, alkaa se näkyä myös eläinten hyvinvoinnissa!

Tekstin kirjoitti Lilli Frondelius Luke Maaningalta

Lisää kommentti


Turvakoodi
Päivitä